Vappu-pallo

Vappuaattona, hyvin jännittyneissä fiiliksissä, ajettiin isäni kanssa Mäntsälään, jossa Vega oli tarkoitus leikata. Lämmöt olivat edelleen samassa, eikä mitään merkkiä siitä että synnytys olisi alkamassa. Vegan tissit kyllä täynnä maitoa. Pentunen möyri edelleen rohkaisevasti masussa, mutta eipä siinä vieläkään osannut uskoa että se elossa kotiin tulisi.

Merja vielä kertasi koneelta tiineysajan keston (ovulaatiosta progen mukaan 63-64vrk) ja totesi, että eipä tässä muuta, kuin otetaan pentunen ulos.Vegalle rauhoitetta, ja odoteltiin että nukku alkaisi tulla. Ajeltiin masusta karvat ja tippa tassuun. Ja sitten ne vei sen pois.Käpsyttelin siinä käytävällä sitten ja odotin, odotin ja odotin...

Krääk, krääk, krääk ääni oli kyllä niin helpottava. Ainakin se on elossa <3 ja taas odotettiiin...
Pitkän ajan päästä (tai ainakin se tuntui) hoitsu tuli sanomaan, että tule tuonne perähuoneeseen odottamaan. Ja taas odotettiin... sitten oli jo pakko mennä vähän kuikuilemaan. Ja samalla pentunen tuotiinkin mulle. Pikkuinen tyttö <3 Se tuntui niin kovin pieneltä, että olin ihan yllättynyt. Olin varma, että se on taas semmoinen reilu puolikiloinen möllykkä, kuten Lumo oli. Mutta tämä olikin jäntevä ja kiinteä pikku pirpana. Toiselta kyljeltä hyvin musta, toisella puolella enemmän valkoista. Ihan pian Vegakin tuotiin sitten heräilemään, ja laitoin vauvelinkin sinne peittojen alle tissille lämpimään kuivumaan.Veepu heräili kaikessa rauhassa, ja siinä pentunenkin pääsi sitten tissinmakuun pontevasti. Kauheasti sieltä ei maitoa tainnut tulla, niin raivoisa oli mekkala tississä roikkuen.Merja vielä pistäytyi pennun katsomassa, kaikki näytti olevan kunnossa. Ja Veepun herättyä päätettiin lähteä kotia kohti.


Vielä aavistuksen märkä Vappu Veepun tissillä Mäntsälässä.