Eipä oo tullut kirjoitettua, kun ei ole ollut mitään kirjoitettavaa.
Kaikki menee ihan omalla painollaa, mitä nyt näön vuoksi käyn päivittäin palluttamassa Vappua ja katsomassa että kaikki on hyvin. Vega hoitaa äidin roolia antaumuksella, tunnollisesti ja huolella.
Vappu painoi 1vkon iässä reilu kilon. Neiti on vallan yhteistyökyvytön mitä tulee oikeastaan mihin tahansa, syöminen siltä sujuu ja nukkuminen. Kynsien leikkuu, punnitus ja sylissä pitäminen aiheuttaa semmoisen metelin ja rimpuilun, että Veepukin hermostuu lapsen kiusaamisesta. Silmät on pikkusen jo sirrillään, ei siis auki mutta jotain muutosta on jo näkyvissä. Lujaa mennään nelivedolla iso massu maata viistäen eteenpäin. Josko se tuossa vkonlopun aikana jo alkaisi muistuttaa enemmän koiran pentue kuin marsua.
IHANA MARLIINA oli meillä tämän viikon pentuvahdissa, KIITOS! Periaatteessa Vega hoitaa vauvan niin mallikkaasti, että ei siinä ihmistä kaivata, mutta mulla on parempi mieli kun joku vahtii vähän paikanpäällä että kaikki on kunnossa. Yöt meillä nukutaan ihan hiljaa ja tyytyväisenä onneksi.
Vapun kotitilanne elää tunneittain, välillä oon sitä mieltä että ehdottomasti tuo jää kotiin, toisinaan taas oon sitä mieltä että ehdottomasti se lähtee maailmalle. Kun vaan raaskisin luopua. Se täydellinen koti kun jostain tulisi. Mielellään meidän naapurissa (tai tosi lähellä Tervakoskea), kokemusta jo koirista ja harrastamisesta, hinkua PK-lajeihin, tokoon tms. Ja niin yhteistyökykyinen, että mä luottaisin tuon ainokaisen pois... Käsi ylös, joku vapaaehtoinen olemaan meidän tiimissä seuraavat 15 vuotta?
Onneks mä asun näin kaukana, niin ei tartte yrittää edes vakuutella! =oDD
VastaaPoista